Milloin me hiljenimme
lakkasimme puhumasta
kysymästä mitä kuuluu
kuulemasta vastausta?
Oliko se ruuhkavuosina
kun oli helpompi vaieta
kuin odottaa puheenvuoroa
kun sen saatuaan
oli jo niin väsynyt
ettei jaksanut sanoa mitään?
Oliko se työpäivän jälkeinen
hetki omaa aikaa
tiskikonetta tyhjentäessä
tai ruokaa laittaessa
tärkeämpi minulle kuin se
miten sinun päiväsi oli mennyt?
Oliko se ne vuodet
jotka muuttuivat kymmeniksi
jolloin ei ehditty, jaksettu
ja kun tuli se päivä
kun olisi ehditty ja jaksettu
niin haluttiinko silloin enää?
Milloin me hiljenimme
lakkasimme puhumasta
mutta jatkoimme suorittamista
yhdessä, mutta jo niin kaukana erillään?
Oliko se ennen kuin
lakattiin koskettamasta
mentiin saunaan eri aikaan
nukuttiin omilla laidoillamme
sänkyä, jossa enää vain nukuttiin
jossa vain toinen halusi läheisyyttä?
Oliko se joku tietty hetki
kun päätit jättää kertomatta
mitä elämässäsi tapahtuu
vetäydyit ruutujesi ääreen
joista jossakin
oli koko ajan jotain kesken
Oliko se ne vuodet
joina ei puhuttu kuin lapsista
ja viikon ruokaostoksista
jolloin huomattiin, etteivät ne sanomatta
kysymättä jääneet mahtuneet enää
näytön pausettamisen mittaiseen taukoon?
