Asemalaiturilla

Hän oli siinä. Hän oli siinä ja käveli ohitsesi niin läheltä, että jos olisit ojentanut kätesi, se olisi ylettynyt hipaisemaan. Mutta et tahtonut, tohtinut tahrata hänen takkinsa helmaa. Valkoinen takki, se oli hyvä tuntomerkki näin hämärtyvässä syysillassa. Valkoisen takin oli oltava merkki siitä, että hän oli erityinen. Ei moni pukeudu valkoiseen takkiin kurasäällä, mutta hän pukeutui.

Hän oli siinä. Sinun vuoksesi hän oli tullut paikalle valkoisessa takissaan. Hän näytti ihan samalle kuin lähettämissään valokuvissa, sinun pyytämissäsi, niissä joissa hänellä ei ollut takkia yllään. Ja sinä näit hänen silmissään pettymyksen, niissä silmissä jotka katseellaan hakivat sinua asemalaiturilta.

Ihmisiä oli paljon. Hänen katseensa ei pysähtynyt sinuun kertaakaan. Hän ei tunnistanut sinua, luuli ettet tullut paikalle, vaikka lupasit. Mutta sinä et pettänyt lupaustasi, vaikkei hän sitä tiennyt. Sinä olit tullut ja odottanut häntä jo kauan.

Hänen katseensa etsi sinua ja sinä olisit halunnut nostaa kätesi tervehdykseen. Sinä olisit vaikka maksanut siitä, että hänen silmiinsä olisi syttynyt iloinen ilme tunnistamisen merkiksi. Että hän olisi hypännyt kaulaasi ja antanut pyörittää ympäri yhä uudestaan. Että olisit saanut kiertää kätesi kannattelemaan hänen hentoa vartaloaan.

Hän oli siinä, mutta sinun kätesi ei kohonnut, vaan puristui nyrkkiin taskussa niin, että kynnet purivat kipeästi kämmeneen. Sinä olit kiihtynyt, niin kiihtynyt ja niin turhautunut. Mutta sinä annoit hänen kulkea ohitsesi koskematta hänen valkoisen takkinsa helmaa.

Hän etsi sinua sellaisena kuin olit silloin, kun olit vielä nuori, vain hiukan häntä vanhempi. Sillä sellaisena sinä olit itsesi hänelle esitellyt. Et sinä uskonut, että hän olisi edes tullut sinua tapaamaan, eivät ne muut olleet koskaan tulleet. Mutta hän oli erilainen, erityinen. Siinä hän oli, ja pettyi kun luuli, että sinä et tullut. Sinä annoit hänen nousta junaan, vaikka mielesi olisi tehnyt laskeutua kiskoille veturin eteen makaamaan, jottei juna pääsisi lähtemään.

Hän oli siinä vielä hetken ja sitten hän oli mennyt. Katse harhaili asemalaiturilla junan ikkunasta vielä sen nytkähtäessä liikkeelle. Ja hän oli niin nuori ja niin kaunis, ja hän oli tullut paikalle vain sinun vuoksesi. Mutta sinä olit vanha ja likainen, niin likainen, että takin valkoinen helma olisi tahriintunut jos olisit koskettanut sitä. Eikä hän sitten enää koskaan olisi ollut puhdas.

Sinä olit likainen, ja siksi oli hyvä ettei niin tapahtunut. Ei vielä tänään.